Me olemme kolmekymppinen pariskunta, jolla on kaksi lasta. Meidän ei koskaan pitänyt rakentaa, mutta nyt alkaa uhkaavasti näyttää sille, että rakennamme silti.
Nykyinen koti tuntuu pienelle pidemmän päälle. Aloimme kartoittaa kesällä 2015 myytävien asuntojen tarjontaa haluamiltamme alueilta. Jotain joskus tuli vastaankin, mutta kovalla hinnalla, eikä kuitenkaan lähellekään täydellisiä. Kova hinta ja remontit olivat liian hurja yhtälö kukkarollemme. Jossain kohden päädyimme myös katsomaan tontteja. Yhtä jo harkitsimme vakavasti talven aikana, mutta päätimme että se on syytä nähdä keväällä lumien sulettua. Se tontti on kyllä edelleen myynnissä, me ostamme toisen.
Meidän tuleva tonttimme tuli myyntiin eräänä torstaina. Huomasin sen illalla oikotieltä ja kiljahdin riemusta. Tontti on vanha puutarha, jonka omenapuiden sekä ainakin yhden tammen toivoisin voivamme säästää koneiden jyllätessä tontilla. Tontilla sijaitsee vanha purkukuntoinen talo. Lähetin heti välittäjälle lisäkysymyksiä ja sainkin vastauksia heti seuraavana aamuna. Ne saatuani sovin välittäjän kanssa tapaamisen tontille vielä samaiselle perjantai illalle. Olin jo myyty sen käynnin jälkeen. Vähän piti pohtia ja sunnuntai iltana tapasimme välittäjän uudemman kerran tontilla ja jätimme tarjouksemme. Sitten jännitettiin. Tarjous meni pienen säädön jälkeen läpi. Kaupat pitäisi tehdä lähiaikoina.
 |
| Purkukuntoinen talo vuodelta 1945 |
Nyt työnalla on pankkien kilpailutus, purku-urakankilpailutus, asbestikartoituksen hankinta, naapureiden kuuleminen ja purkuluvan saanti. Ajatuksissa toki pyörii myös kovasti mitä ja milloin tontille sitten todella ryhdytään rakentamaan.
Tästä se alkaa tervetuloa seuraamaan. Merkinjättö on enemmän kuin toivottua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti